Terveyskeskuspäivät tulivat ja menivät jo kolme viikkoa sitten, ja oli kyllä kiva päästä jo tässä vaiheessa näkemään lääkärin työtä ihan käytännössä! Potilaana ei kuitenkaan pääse näkemään ihan kaikkia lääkärin työn ulottuvuuksia. Hirveästi en voi avata päivieni sisältöä, mutta koin itseni hirveän tervetulleeksi opetusterveyskeskuksessani ja kaikkien seuraamieni lääkäreiden työnkuva oli hyvin monipuolinen. Motivoiduin jo ensimmäisestä päivästä niin paljon, että löysin itseni lukemasta anatomiaa koko illan!
Uusia kursseja on alkanut tässä lokakuun puolella kaksin kappalein - Radiologinen anatomia ja Solun rakenne ja toiminta. SORATO pitkästyttää, enkä saanut sitä jostain syystä hyväksiluetuksi. Aikaisemmissa opinnoissani ei kuulemma ollut tarpeeksi entsyymikinetiikkaa. Olisin mielelläni kyllä hyväksiluetuttanut jo ihan pelkät laboratoriotyöt, sillä niistä kaikki olen vähintään kertaalleen jo tehnyt. No, kertaus on opintojen äiti vai miten se meni. RADA on ollut tähän mennessä tosi mukavaa. Luennoilla kertautuu ihan TLA:n asiat, ja harkoissa päästään ryhmissä pohtimaan mitä kuvissa näkyy. SORATO:n lisäksi toinen pitkästyttävämpi kurssi on FYL, eli Fysiikkaa lääketiedettä opiskeleville, mutta kyseisestä kurssista ei ole tenttiä. Tämä tarkoittaa, että opiskelu rajoittuu lähinnä pakolliseen kuvantamislaitedemonstraatioon KYS:llä.
Tuki- ja liikuntaelimistön anatomian tentti lähestyy ihan hurjaa vauhtia, eikä yhtään helpota että tulevalla viikolla juuri ennen tenttiä on kaksipäiväinen risteilyseminaarimatka Ruotsiin. Kompensoidakseni mahdollista tenttilukemisten puutetta myöhemmin latasin tänä viikonloppuna Essential anatomyn ja kertailin lihaksia Thiemen flashcardeilla. Olen myös lukenut luentomonisteet kertaalleen, ja tuntuu että kyllä mä nyt jotain osaan! Kyllähän tentti stressaa, kun se on lääkiksen ensimmäinen, mutta olen opiskellut vähän koko ajan, niin en näe paniikkilukemiselle tarvetta.
Viime viikolla pääsimme anatomian harkoissa dissekoimaan naudan polvea, ja siinä kyllä tajusi ettei ole parempaa tapaa oppia kuin nähdä ihan todellisuudessa 3D:nä se polvi omien silmien edessä! Se on kuitenkin ihan eri asia kuin oppikirjojen kuvat. Nyt ei ihan helposti unohdu sivu- ja ristisiteiden sekä nivelkierukoiden merkitys.
Tapahtumia ja bileitäkin on riittänyt, jopa kaksin kappalein per viikko. Aina kun pohdinnat iskevät, muistan että elän elämäni viimeistä fuksivuotta ja nyt siitä sitten otetaan ilo irti! Jostain syystä olen jo syksyn aikana päätynyt jo kolme kertaa eri tapahtumissa/sitseillä pukeutumaan jätesäkkiin...
Tekstistä saa ehkä kuvan etten muuta tee kuin luen ja biletän, mutta hyvin olen ehtinyt urheilla, tehdä hyvää ruokaa, käydä kotipaikkakunnallani ja ihan vaan löhötä. Alussa ehkä tuntui, että vuorokausista loppuvat tunnit kesken, mutta pikkuhiljaa se rutiini on tännekin tullut :)
- H
