tiistai 29. syyskuuta 2015

Opiskelijaelämää


 On niin siistiä opiskella juuri sitä mistä on unelmoinut ikuisuuden! Okei, jos on kolme tuntia luentojen jälkeen tuijotellut käden lihaksia, niiden hermotusta ja plexus brachialista niin juu alkaa munkin peppu puutua. Samaan aikaan on ihan supermotivoitunut olo, mutta samalla kyllä lääkisopiskelustakin on tullut ihan samanlaista arkea kuin arki nyt yleensä on. TLA (Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia) sujuu, mutta SORATOn (Solun rakenne ja toiminta) ekan luennon jälkeen tuli kauhea hinku saada se hyväksiluettua. Kurssin sisältö vaan kuulosti jo hirveän tutulta biotekniikka-ajoilta, ja kurssiin kuuluvan labratyönkin olen tehnyt jo toistamiseen... Katsotaan miten mun käy!
Ensimmäiset TLA:n harkatkin ovat mun osaltani ohi. Etsittiin kaverilta nikamia ja tutkittiin selkärangan suoruutta. Kallon aukotkin tuli viimein tankattua pitkäkestoiseen muistiin harkoissa.


Viime viikonloppu meni Tampereella FiMSIC:in National Meeting -koulutustapahtumassa, niihin liittyvissä sitseissä ja kavereita moikatessa. Koulutustapahtumassa oli pari tosi mielenkiintoista luentoa ja pienryhmätöitä. Koko viikonloppu meni ihan hujauksessa kun matkusti pois täältä Kuopiosta. Viime viikolla oli myös Kauppakadun Impro, eli tapahtumaa on ollut koko ajan toisensa perään. Mutta nyt kelpaakin hulinoida kun on koko viime kevään homehtunut himassa.

Huomenna matkaan opetusterveyskeskuspaikkakunnalleni, sillä torstai ja perjantai menee tk-päivillä! Hauskaa päästä terveyskeskukseen johonkin muuhun kuin potilaan rooliin. Jännää!

- H

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Pänttäämisestä rutiiniksi

Nyt kun taas intensiivinen oppiminen ja opiskelu on iso osa elämää, piti kyllä itselleen palauttaa mieleen muutama juttu. Meillekin on monella luennolla jo pauhattu kuinka "pitää olla muutakin elämää kuin opiskelu" ja ajatukset on hyvä irrottaa pois välillä. Ai niin, pitäisi pitää huolta itsestään jotta jaksaa! Vielä joskus pari vuotta sitten nuo puheet meni mulla aina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En oikein tainnut edes tajuta mikä merkitys vapaa-ajan viettämisellä on omalle mielelle ja sitä kautta sille opiskelullekin myös. Rutiini on monessa asiassa parempi kuin pakkopänttäys. Ehkäpä terveellisiin elämäntapoihinkin pätee sama - rutiinilla pääset pitkälle, kun taas ihmedieeteillä vain hajotat itsesi.


Lääkiksessäkin, kuten joillain muillakin tietyillä aloilla, lienee paljon perfektionismiin ja itsensä piiskaamiseen taipuvaisia tyyppejä. Itse voin tunnustaa olleeni ennen hyvinkin perfektionisti, ja opiskelunkin suhteen tosi kaikki-tai-ei-mitään. Nykyään en halua enää piiskata itseäni, mutta tunnistan kyllä kyseiset luonteenpiirteet vieläkin itsessäni. Vaikka kuinka rämpisin anatomian loputtoman tiedon suossa, olen päättänyt pitää mielessäni muutamat asiat ja olla itselleni armollinen.

Mieluummin 5 x 2 h viikossa kuin 2 x 5 h viikossa
Rutiinin rakentaminen on tärkeää, eikä kirjaankaan tunnu niin vaikealta tarttua kun siitä tekee jokapäiväisen ohjelmanumeron. 

Muista pitää lepopäiviä
Opiskeluun pätee sama kuin urheiluun - jos et lepää, et myöskään edisty. Asioiden pitää myös joskus antaa hautua, ja aivotkin tarvitsevat lepoa. Ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa pitäessään viikonloppua vapaana opiskeluista, vaan voi vaikka taputtaa itseään olkapäälle; tajusinpas antaa itselleni myös lepoa!

Älä vaadi itseltäsi liikoja
Kertooko se sinusta ihmisenä todella jotain, jos saatkin vaikka kakkosen etkä nelosta saati vitosta? Kelpaako yo-kirjoituksista vain ällä? Kukaan ei muista vuosien päästä saamiasi arvosanoja, eivätkä ne sinua määritä. Epätäydellisilläkin todistuksilla pääsee varmasti eteenpäin; minullakaan ei ollut älläriviä ja sain fysiikasta kutosia ja seiskoja. Haukuin itseäni silloin, mutta myöhemmin olen huomannut että sen fysiikan voi oppia myöhemminkin jos sitä tarvitsee.

Joskus vähänkin lukemista on parempi kuin ei mitään
Älä koskaan sano "Olen huono koska luin tänään niin vähän", vaan kiitä itseäsi siitä, että jaksoit lukea edes vähän, vaikka olitkin jo väsynyt. Jos tuntuu, etteivät aikataulut ja kurssien ohjelmat anna sinulle armoa, anna edes itse. Tässä itselläni on petrattavaa; tuntuu että joka päivä pitäisi lukea vähintään viisi tuntia luentojen päälle, mutta kaksikin tuntia riittää kun teen sen joka päivä.

Syö, nuku ja liiku
Jos joku näistä kolmesta uupuu, alan voida nopeasti huonosti. Jos taas kaikki kolme toteutuvat, olen iloisella mielelläkin. Tässäkin asiassa pitää olla itselleen armollinen, ruoasta ja liikunnasta ei saa tulla uutta stressinaihetta vaan niistä pitää tulla hyvälle tuulelle!

Tee asioita joista tykkäät, oli ne sitten kuinka typeriä tahansa
Jos mielesi lepää iltaisin, kun katsot Hottiksia tai kun sytyttelet kotona kynttilöitä ja kuuntelet musiikkia, tee niin! Joskus pitää istua nenä kiinni ruudussa ja selata Facebookin feediä ylhäältä alas jotta aivot nollaantuvat. Nollattuihin aivoihin on helpompi tankata tietoa sitten myöhemmin.

 Suunnittele, mutta elä hetkessä
 On hyvä tehdä pitkän ajan suunnitelmia, kuten vaikka lukusuunnitelma kirjoituksiin tai miettiä mitä kursseja tänä vuonna opiskelee. Toisaalta taas siinä menettää paljon, jos viettää suuren osan ajastaan aikatauluttaessaan ja toteuttaessaan ennalta tehtyä suunnitelmaa! Elämästä tulee nopeasti aika rajoittunutta jos se on yhtä suorittamista.

Itse en usko että selviäisin kuudesta vuodesta lääkistä jos vaatisin itseäni istumaan nenä kirjassa 24/7 ja että joka tentistä on tultava se 5. Voi olla että jollakulla on eriävä mielipide, ihan mielelläni kuulisin myös muiden rentoutumiskeinoista! Jos nämä asiat tuntui sinusta itsestäänselvyyksiltä niin onnittelut sinulle, kaikilla ei ole näin!

perjantai 11. syyskuuta 2015

"Pari ekaa viikkoa"



Täällä blogin puolella on päässyt käymään "ne pari ekaa viikkoa", eikä yhden lyhykäisenkään blogitekstin kirjoittamiseen ole ollut aikaa! Ensimmäinen viikko nyt meni vain pööpöillessä ympäri yliopistoa ja erilaisissa tapahtumissa, ja nyt tokalla viikolla on kaiken uuden päälle alkanut opiskelukin rullaamaan vauhdilla.
Pari kohokohtaa ovat olleet ehdottomasti kaupunkisuunnistus ja toogat! Hauskaa miten opiskelijaelämän nimissä voi kulkea keskellä kaupunkia lakana päällä häpeämättä ollenkaan!
Opiskelusta sen verran, että siihen toimii aikalailla ne samat opiskelumetodit mitä aikaisemminkin on tullut käytettyä. Torsolassa on tullut tällä viikolla vietettyä eri nikamamallien kanssa niitä piirrellen. Monet kurssit tällä hetkellä kuitenkin ovat kevyempiä kuin tuki -ja liikuntaelimistön anatomia, mikä helpottaa työmäärää huomattavasti! Intoa riittää vielä vaikka muille jakaa, ja on siistiä opiskella asioita mistä oikeasti tietää itselleen olevan hyötyä. 
Uudessa kaupungissa oleilu alkaa tuntua jo tutulta ja elämästä kaukana kotikaupungista on alkanut piirtyä jo realistinen kuva. Ehkä!
Vähän tähän on totuttelemista, ettei vanhoja ystäviä voi tuosta vain nähdä, mutta enköhän tänne tule jossain vaiheessa kotiutumaan.

- H