Kysymykseen vastausta pohtii moni lääkärin ammatista haaveileva, ja loppujen lopuksi vastaus on yksinkertainen: lue henkesi edestä. Nyt alkaa olla jo viimeiset ajat aloitella lukuja. Aiemmin olen kirjoittanut hakuprosessistani täällä.
Jottei postaus nyt jäisi ihan lällättelyn tasolle, tulee itselläni muutama konkreettinen vinkki mieleen.
Ota hakuprojektisi tosissaan
Ykkösasia. Jos et ole edes tosissasi, et tule pääsemään sisälle. Vielä ei ole tullut vastaan lääkisläistä joka olisi sanot läpällä hakeneensa tai päässeensä 'tekemättä juuri mitään'.
Keskity niihin asioihin, joita et vielä osaa
On turhaa laskea laskun perään laskuja jotka jo osaat. Tee niitä joista olet saanut väärän tuloksen ja kurkota korkeammalle. Lue niitä asioita joista olet epävarma ja jotka koealueesta ehkä tuntuvat epämiellyttävimmiltä. Epämukavuusalueille meneminen palkitaan!
Ole suunnitelmallinen
Tee lukusuunnitelmia, väliaikatavoitteita, aikatauluja. Aseta itsellesi vaikka harjoituskoepäiviä ja mieti realistisesti mutta tahdikkaasti missä ajassa olet käynyt minkäkin kurssin asiat. Kun on hyvä suunnitelma, ei aikataulusta tarvitse stressata eikä aika lopu kesken ennen pääsykoetta.
Muista myös lepo ja vapaa-aika
Lihaskaan ei kasva ilman lepoa, samoin aivoihin ei tartu loputtomiin tietoa ilman lepoa, ja niin mielenterveyden kuin fyysisenkin terveyden kannalta on hyvä tehdä muuta kuin istua nenä kiinni kirjassa 24/7. Liiku, näe ystäviä, älä turhaan missaa oikeasti ainutkertaisia tapahtumia lukuprojektin takia.
Älä panikoi
Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta muista etteivät kyseessä ole viimeiset lääkiksen pääsykokeet ikinä, eikä ole rajattua määrää harkukertoja. Voit hakea vaikka 10 kertaa ja jos todella haluat ja yrität, tulet kyllä viimeistään kymmenennellä kerralla pääsemään. Tietty paras olisi päästä nyt ja heti, mutta turhia rytmihäiriöitä kannattaa välttää ;)
Tapoja lukea ja päästä lääkikseen on tullut vastaan monia, mutta yksi asia kaikkia päässeitä yhdistää ja se on kova työ mikä sisäänpääsyn eteen on tehty. Toivon siis kaikille hakijoille tsemppiä, kolme kuukautta ja sitten saa relata! Se on kohtuullisen pieni uhraus unelmien opiskelupaikan eteen.
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
perjantai 19. helmikuuta 2016
Täysi kalenteri
Yhden asian olen oppinut kalenterin täyttyessä äärimmilleen, nimittäin sen ettei sitä kannata silloin tuijottaa. Loppujen lopuksi asiat ovat aina hoituneet yksi kerrallaan kun ottaa vastaan yksittäisiä päiviä eikä tuijottele koko viikon aikataulua asenteella 'miten selviän tästä'.
Aihe on ajankohtainen, sillä kuten blogihiljaisuudesta on ehkä ollut pääteltävissä, tekemistä on ollut paljon. Eikä tämä johdu siitä että meneillään olisi työläitä kursseja ja istuisin aamusta iltaan nenä kiinni embryologian tai molekyylibiologian kirjoissa (vaikka niissäkin vähän lukemista on). Onnistuin näillä näkymin saamaan syväripaikan, minkä ansiosta iso osa ajasta on tullut tehtyä tutkimusryhmälle avustavia hommia, ja olen koko jutusta tosi innoissani!
Suuria tapahtumiakin tähän parin viikon hiljaisuuteen on mahtunut; lääkisten Sappeen reissu sekä MM-Kyykkä Tampereella. Kummatkin oli aivan huikeita reissuja joita olin pitkään odottanut, ja odotus kyllä palkittiin. Tampereella olen viettänyt nyt kaksi pitkää viikonloppua peräkkäin, toista parhaimmillaan, sillä joululoman jälkeen en täällä ole ehtinyt käydä ja tiedossa on näillä näkymin taas pitkähkö aika ilman kotikaupunkiini matkustamista. Kaupungilla kävellessä monet muistot nousevat pintaan, mutta näinkin paljon Tampereella aikaa vietettyäni alkaa tulla myös hintsu ikävä Kuopiota. Ehkä tämä tarkoittaa että kalakukkokaupunki alkaa pikkuhiljaa tuntua omalta. Ei ehkä vielä ihan siltä kodilta, mutta sitä alkaa tajuta kuinka iso osa elämää sinne alkaa pala palalta rakentua.
Kaiken tämän tekemisen ohella olen jatkanut saleilua entiseen tapaan ja painonnostoliikkeiden harjoittelu on lähtenyt käyntiin opastuksen avulla. Täydehkö kalenteri ei näytä vielä hetkeen muuksi muuttuvan, tässä on tullut ilmoittauduttua parille sitseille ja jonkun ajan päästä speksin maskeeraushommatkin käynnistyvät.
Hektisyyden vastapainoksi olen kokenut monia rauhoittumisen hetkiä hyvien ystävien kanssa, enkä voi olla kuin kiitollinen että ympärilläni on niin ihania ihmisiä. Yhteiset iltapalahetket ja lattiallahengailut ovat parasta terapiaa mitä kuvitella saattaa!
Aihe on ajankohtainen, sillä kuten blogihiljaisuudesta on ehkä ollut pääteltävissä, tekemistä on ollut paljon. Eikä tämä johdu siitä että meneillään olisi työläitä kursseja ja istuisin aamusta iltaan nenä kiinni embryologian tai molekyylibiologian kirjoissa (vaikka niissäkin vähän lukemista on). Onnistuin näillä näkymin saamaan syväripaikan, minkä ansiosta iso osa ajasta on tullut tehtyä tutkimusryhmälle avustavia hommia, ja olen koko jutusta tosi innoissani!
Suuria tapahtumiakin tähän parin viikon hiljaisuuteen on mahtunut; lääkisten Sappeen reissu sekä MM-Kyykkä Tampereella. Kummatkin oli aivan huikeita reissuja joita olin pitkään odottanut, ja odotus kyllä palkittiin. Tampereella olen viettänyt nyt kaksi pitkää viikonloppua peräkkäin, toista parhaimmillaan, sillä joululoman jälkeen en täällä ole ehtinyt käydä ja tiedossa on näillä näkymin taas pitkähkö aika ilman kotikaupunkiini matkustamista. Kaupungilla kävellessä monet muistot nousevat pintaan, mutta näinkin paljon Tampereella aikaa vietettyäni alkaa tulla myös hintsu ikävä Kuopiota. Ehkä tämä tarkoittaa että kalakukkokaupunki alkaa pikkuhiljaa tuntua omalta. Ei ehkä vielä ihan siltä kodilta, mutta sitä alkaa tajuta kuinka iso osa elämää sinne alkaa pala palalta rakentua.
Kaiken tämän tekemisen ohella olen jatkanut saleilua entiseen tapaan ja painonnostoliikkeiden harjoittelu on lähtenyt käyntiin opastuksen avulla. Täydehkö kalenteri ei näytä vielä hetkeen muuksi muuttuvan, tässä on tullut ilmoittauduttua parille sitseille ja jonkun ajan päästä speksin maskeeraushommatkin käynnistyvät.
Hektisyyden vastapainoksi olen kokenut monia rauhoittumisen hetkiä hyvien ystävien kanssa, enkä voi olla kuin kiitollinen että ympärilläni on niin ihania ihmisiä. Yhteiset iltapalahetket ja lattiallahengailut ovat parasta terapiaa mitä kuvitella saattaa!
♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)