Viimeinen lomaviikonloppu

Vähän päälle viikko on nyt tullut Kuopiossa jo vietettyä, ja muutaman itsekseenolopäivän jälkeen tuntui mahtavalta saada vieraita viikonlopuksi! Perjantaina yökylässä kävi ystäväni, ja lauantaina toinenkin. Sopivasti sattui vielä Kuopio juhlii -tapahtuma, ja riitti kierreltävää ja nähtävää
Perjantaina käytiin tsekkaamassa muumipannarikahvila, josta kyllä sai täyttävimmät pannukakut ikinä! Kuopion museoonkin oli sopivasti ilmainen sisäänpääsy, joten tulihan sitäkin käytyä ihmettelemässä. Illan ohjelmana oli taas laittaa ruokaa ja vaihtaa kuulumista viinilasillisten kera. Oli aivan huisia!

 

Launtaina sain uuden vieraan edellisen lähtiessä, ja sattuipa vielä hyvä sää mennä syömään torille katuruokatapahtumaan. Ystäväni hehkutti Mortonia siihen malliin, että uskaltauduimme parinkymmenen metrin jonon jatkeeksi. Valitsin itselleni burgerin sinihomemascarponella ja voi juku se oli hyvää heti ekasta puraisusta asti! Ja yhteen puraisuun se jäi...

Ehdimme myöhemmin sammuttaa nälän Haraldin katuruoalla, burgerista en ehtinyt ottaa kuvaa :(

 Olen ollut kymmenisen vuotta pähkinälle allerginen niin, että pienestä määrästä seuraa anafylaksia. Kertaakaan ei kymmeneen vuoteen ollut oireita, kun pähkinäähän on tosi helppo välttää! Alkoipa sitten yhtäkkiä huuli turvota, suussa kihelmöidä ja kurkkua kuivata ja kutittaa. Riensin varmistaakseni kysymään myyjältä että oliko hampparissa pähkinää, ja olihan siinä :-----) Missään ei ollut ollut mitään mainintaa. Maidottomuudet ym. oli kyllä selvästi esillä, mutta noin pahasta allergeenista ei ollut mitään mainintaa. Ymmärtäisin kyllä, jos kyseessä olisi joku pistaasileivos tai joku, mutta burgeri!

Loppujen lopuksi istuin pari tuntia KYS:ssä valvottavana, paheneeko reaktio siihen asti että adrenaliinia tarvitsee pistää. Ei onneksi tarvinnut, mutta turvoksissa kurkku oli kyllä jonkun aikaa, ja olo heikko. Tosi kiva reissu, ystävä kylässä ja heti se ensimmäinen ruokakoju pilaa koko kierroksen ilon.
Onneksi ilta kääntyi taas parhain päin - hyvän ruoan, viinilasin ja saunan ääreen! Pähkinäseikkailu on nyt vaan hyvä tarina kertoa. Kyllähän sitä aina pelästyy, mutta onneksi syömisen tajusi lopettaa heti kun tuli pieniäkään oireita. Reissu KYS:iin on kuitenkin vain yksi miinus muuten niin huikean viikonlopun ohella. Tulipahan tutustuttua lääkärin työhön potilaan pediltä, eli otetaan tämä vaikka vaan oppimisen kannalta.

Nyt on kuitenkin kiitollinen olo - kun kämpässä on ollut vieraita, naurua ja ihania illallisia, siitä tulee koti.

- H

Tampere

Koska olen omistanut kokonaisia postauksia uudelle kotikaupungille, jonka hädin tuskin tunnen, on minun omistettava postaus myös kotikotikaupungilleni. Osaksi myös siksi, että kotikaupunkikaiho iski viimeistä kertaa ennen koulun alkua junassa istuessani...
Ehdin asua Tampereella niin kauan kuin muistan, eli noin 16 vuotta, joten voin hyvillä mielin sanoa asuneeni siellä aina.

Vuoden opiskelijaelämää viettäneenä Tampereella on kaupunki auennut vähän eri tavalla. Opiskelijana Tampereella on tosi siistiä! Ihan ensiksi opiskelija-asuntoja on paljon ja kaikki sellaisen varmasti saavat! Näin Kuopion touhuun verraten... Asunnot ovat myös pääosin tosi hyväkuntoisia ja vuokra ei ole kallis. Bussikorttikin on kohtuuhintainen ja yhteydet ovat mainiot. Ei siis haittaa asua Hervannassa vaikka asiaa olisi kaupunkiin päivittäin. 

Äsken kävelin kaupungilla ihmetellen, miksi kaduilla on ihmisiä tungokseksi asti (osalla vielä tölkki kädessä), ja muistin - Blockfest-viikonloppu! Ja Blockfest ei todellakaan ole ainoa kesätapahtuma Tampereella. Tekeminen ei Tampereellakaan lopu kesällä kesken; on kukkaisviikkoa, ravintolapäivää, ruokafestivaalia, musafestareita...

Olen monen suusta kuullut, että Manse on Suomen paras kaupunki (eriäviäkin mielipiteitä on, muutenhan kaikki asuisivat Tampereella :D ). En ihmettele yhtään, kaupunki on oikean kaupungin kokoinen, ja historiaa Tampereella riittää! Kyseessä on siis persoonallinen kaupunki, eikä vain ihmisten keskittymä.

Miksi sitten muutan pois? Välillä on hyvä lähteä ja avata sydämensä uusille paikoille. En halua jumittua. Olisihan opiskelu Tampereella tarkoittanut kuutta vuotta lisää samoja kulmia. Pisterajojen miettiminen ei ollut syy lähteä. Mietin pitkään lähtemistä Turkuun, mutta päädyin Kuopioon. Ehkä osittain pisterajojen takia, mutta myös Kuopiosta kuulemani hyvän takia. Joka tapauksessa olen nyt tässä - junassa kohti Savoa.

Joten hei hei Tampere, oli kiva olla ja ehkä palaan joskus taas luoksesi, kukaties.

Lopuksi vielä matkailuvinkki; kuuluisa Pyynikin näkötorni ja munkkikahvilan munkki, joka on aina vaan parasta munkkia mitä olen koskaan syönyt. Jos käyt turistina Tampereella, niin suosittelen käymään näkötornilla munkkien, ja jos ei niiden, niin maisemien takia.

- H

Kolme viikkoa

Kolme viikkoa enää! En malta pysyä nahoissani, onhan mulla jo oma Sobottakin. Vielä olen miettinyt, pitäisikö hommata jonkunnäköiset flashcardit tai ovatko pokkarit hyödyllisiä.
Jos tänne joku asiasta tietävä osuu, niin kaipaan mielipiteitä!

Heinäkuussa...

...palasin Espanjasta muuttamaan tavarani ekasta omasta kämpästäni varastoon

...sain Blastokystan(!!)

...söin jäätelöä

...ja vähän lisää jäätelöä
...elvytin kuntoiluharrastuksiani
...paistoin burgereita töissä

...kävin Lintsillä ja Helsingissä muutenkin (Johan&Nyström oli mahtava paikka!)
...etsin kuumeisesti kämppää

...järjestin jonkin sortimentin läksiäispippalot hyville kavereilleni!

...poimin aimo saaliin mustikoita

Eli aika rentoa kesärentoilua kesätyövuorojen lomassa! Toivottavasti ruudun toisellakin puolella on ollut säästä huolimatta mukava heinäkuu.

- H

Uusi kotikaupunkini part 2

Kuopion reissu on nyt ohi ja tuntuu pikkaisen haikealta olla jo täällä Tampereella. Olisin viihtynyt kaupungissa pidempään. Nyt tuntuu etten ehtinyt nähdä juuri mitään keskeistä maantietoa lukuunottamatta. En käynyt edes Puijontornissa!
Ehkä nyt on vain aika keskittyä nauttimaan Tampereen kesästä. Tuntuu hieman hankalalta nauttia kesästä kun odottaa niin paljon tulevaa syksyä. Ei tosin huolta, en stressaa enää yhtään. Tunnelma on ennemmin odottava ja utelias.

Kun vierailee niinkin kauniissa paikassa kuin Kuopio, katsoo sitä omia kotikulmiaankin vähän erilaisin silmin. Aloin selata vanhoja kuviani Tampereesta ja huomasin että täälläkin on monessa paikassa kovin kaunista! Tutuilla kulmillaan sitä vain tahtoo kiinnittää huomionsa steriileihin betonilähiöihin ja rumiin 60-luvun sokeritopan muotoisiin rakennuksiin. Ehkä pitäisi nyt pari viikkoa ollakin turisti omassa kotikaupungissani! Ainakin tavoitteenani on nyt ottaa ilo irti, tulee kuitenkin väistämättä ikävä jossain vaiheessa.

Kuopion toria ei muuten turhaan sanota Mualiman navaksi. Tällaisena aurinkoisena päivänä torilla oli ihan eri syke kuin tutuksi käyneillä Tammelantorilla ja Laukontorilla (no offense...)
Olen ihan iloinen, että unohdin pyörän avaimen Tampereelle muuttotohinoissani. Tuli käveltyä paljon ja pysähdyttyä matkan varrelle. Olihan se bussikorttikin pakko hankkia, jotta pääsi käymään asunnollakin (vaikeaa sanoa vielä koti) useamman kerran päivän aikana.

 Viimeisenä Trivial Pursuit -kysymys ei-kuopiolaisille; mikä patsas on Minna Canthin puistossa?
Vastaus löytyy kuvasta.

- H

Uusi kotikaupunkini part 1

Minäpä päräytin ja muutin tänä viikonloppuna Kuopioon! Alkuviikosta menen vielä takaisin Tampereelle ainakin pariksi viikoksi, jotta saan pari hommaa hoidettua mutta sitten olen vapaa päättämään milloin tulen tänne takaisin. Kodilta tämä yksiö ainakin alkaa tuntua.
Käppäilin tänään myös yliopistonrannassa ja Valkeistenlammella, huomenna olisi tarkoitus käydä kuvailemassa keskustaa ja käydä hankkimassa bussikortti.
Sää suosi tänään, ja kävellessä oli kyllä pakko pysähtyä välillä ihailemaan maisemia. En osannut päättää, onko kaupunki keskellä luontoa vai luonto keskellä kaupunkia. En ole tottunut tällaiseen vihreyteen ja vanhoihin puumetsiin siellä sun täällä.
Jos siellä ruudun toisella puolella on joku joka jo itse fiilistelee Kuopiota niin tässä teille ja kaikille muillekin. Kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla.

Frisbeegolfia olis siistiä kokeilla!

Yliopistonranta on ihan törkeän nätti, ja tietysti muutenkin oli pakko käydä fiilistelemässä Snellmanian nurkilla. Tulipahan kohdattua pääsykoepäivän aamun haamut. Kiinnitin jo silloin huomiota nättiin paikkaan, mutta tuntuihan se ihan erilaiselta olla tuolla stressittömänä kuin sydän kurkussa jännityksestä sekaisin. Tuolloin paikalla oli porukkaa "niin kuin pipoa" ja pyrkyreitä oli pihalla, rannalla ja Snellmanian aulassa. Silloin tuli pari kertaa ajateltua etten mitenkään voi kuulua niiden onnellisten pääsijöiden joukkoon.

Täytynee pysyä poissa yliopiston nurkilta 1.9. asti, jotta pysyn nahoissani. Ehdin kyllä tallustella tällä rannalla tulevaisuudessa ihan tarpeeksi.

Eksyinpä harhaillessani myös Valkeistenlammelle. Paikka oli hieno! Sininen kimmeltävä järvi, ja kaunista puistoaluetta ympärillä. Pysähdyinpä kuvaamaan kukkiakin kuin keski-ikäinen puutarhakasveista innostunut täti konsanaan. Ehkä olin vähän onnesta sekaisin.

- H