Trooppinen hedelmäjäde

Kärsin sunnuntaina pienestä viinijuhlan jälkeisestä päänsärystä, ja tiesin että vain yksi asia saa sen pois. Jäde nimittäin. Pakastimessa ei ollut valmista lusikoitavaa, joten piti käyttää mielikuvitusta. Ensimmäinen lusikallinen toi mieleeni tropiikin, kesäloman jossain oikein lämpimässä paikassa.

Hedelmäjäde kahdelle

~ 1 banaani jäisenä

~ 150 g jäistä mangoa

~ pari rkl kookoskermaa 

(siivu tuoretta ananasta)

Anna jäisten hedelmien hiukan pehmetä. Kookoskerman otin jääkaapissa säilötyn kookosmaidon pinnalta ja vaahdotin. Kaikki sekaisin ja surrur. Pääset heti nauttimaan lopputuloksesta!
Suosittelen kokeilemaan myös ananasta, mutta varovasti lisäten, sillä kyseinen hedelmä sisältää paljon vettä, etkä välttämättä halua jädestä löysää!

Kuopion viinijuhlat

Vielä viikko sitten minulla ei ollut tästä Kuopion kesätapahtumasta mitään hajua, kunnes näin Facebookissa tapahtumasivun Antti Tuiskusta Kuopion viinijuhlilla. Muutama ystävä oli menossa ja päätinpä lyöttäytyä mukaan. En ole eläissäni nähnyt Tuiskua livenä, mutta olen kuullut paljon veikeitä juttuja live-esiintymisistä.

 

Eilen suuntasimme nokkamme täyttävän tortilla-aterian jälkeen Kuopion satamaan, ja saimme heti alkuun kuulla että Antin esiintyminen oli peruuntunut, mutta emme antaneet sen haitata menoa. Henkilökohtaisesti minulla ei ollut viinijuhlia kohtaan minkäänlaisia odotuksia, kun en yhtään tiennyt mitä odottaa. Sataman alue oli muutettu tunnelmalliseksi festarialueeksi viini- ja ruokakojuineen, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ihmisiä festareilla oli laidasta laitaan, sekä iältään että tyyliltään. Myös sisätiloissa Wanhassa satamassa riitti jengiä joraamassa, mutta itse nautimme lähinnä ulkoilmasta ja festarien tunnelmasta.
Alkuillasta esiintynyt Roope Salminen & Koirat sai porukan lämpiämään, ja tykkäsin livevedosta aivan hurjasti, vaikken bändin musiikkia muuten ole hirveästi tullut kuunnelleeksi.

Ruokakojujen annokset tuoksuivat ja näyttivät noin sata kertaa paremmalta kuin festariruoka yleensä. En ainakaan aikaisemmin festareilla ole syönyt oluessa haudutettua porsaanposkea lohkoperunoilla! Viinejä tuli maisteltua laidasta laitaan, kuohuvasta punaiseen. Kun vain muistaisi juomiensa viinien nimet, niin osaisi ostella niitä kotiinkin!
Antti Tuiskun tilalle oli pikana saatu Sanni, joka toimi festaripäivän lopetukseksi mainiosti myös. Suuntasimme vielä ystävieni kanssa täpötäyteen Albaan, jonka jonossa sain osuman mojovasta lokinkakasta keskelle päätä.
Huolimatta jonkunlaisista karman väliintuloista ilta oli aivan huikea ja onnistunut! Lokinpaskat hiuksissa, mutta hymy huulilla.

ONNEKSI OLKOON CURSUS 16!

Onnittelut, te teitte sen! Syyskuussa nähdään, lomailkaapa oikein kunnolla niin jaksatte sitten syksyllä!

Mikä kesä!

 Tämä kesäkuu huipentui juhannukseen, kun matkasin Kuopiosta Tampereelle viettämään aikaa ystävieni kanssa. Istuimme iltaa ja sitä olisi voinut jatkaa vaikka aamuun asti, mutta piti itse selviytyä vielä seuraavana päivänä mökkeilemään Mäntyharjulle. Perille päästyäni olin jo väsynyt matkustamisesta, mutta aitojen muurinpohjalettujen jälkeen ei enää väsystä ollut tietoakaan! Täytimme mahamme herkullisella ruoalla ja juomalla, veneilimme ja rentouduimme. Mistään stressistä ei ollut tietoakaan, vaan pystyi keskittymään silkkaan nauttimiseen auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Ainoa illan surku oli se kun Portugali voitti Kroatian jalkapallossa vasta jatkoajalla, joten oma veikkaus meni pieleen.

Koko kesäkuun teema on pitkälti ollut nautinto, ja erityisesti hyvän ruoan merkeissä. Milloin olen jopa arki-iltaisin syönyt uuden työkaverini kanssa kesäruokia ja juonut viiniä aamukahteen jutellen kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja milloin olen Kuopioon saapuneiden vieraiden kanssa syönyt itseni täyteen ravintoloissa.
Serkkuni vieraili viikko sitten Kuopiossa ja kävimme risteilemässä Alahovin viinitilalle. Paikan päällä järjesteltiin viininmaistelua ja ostimme totta kai laukut täyteen tuliaisia ja täydennystä omiin kaappeihin. Sinä iltana tarkoitus oli vielä jatkaa baariin, mutta joskus tuntuu vain paremmalta idealta jäädä kotiin viettämään aikaa hyvässä seurassa tuhoten samalla mutakakkujätskiä.

Näiden viikkojen aikana olen ehkä syönyt hurjan määrän kaikkea epäterveellistä, mutta kaikki se hyvä on mennyt vatsan lisäksi omalle mielelle. Tasapainottelu arjen ja juhlan kanssa on ollut välillä haastavaa, kun treeni onkin saattanut siirtyä seuraavalle päivälle edellisen päivän viini- tai leffaillan takia. Mutta voinkin sanoa, että viime aikoina olen todella nauttinut. Jos se ei ole ehkä tukenut treeniä niin kyllä se on minulle tehnyt hyvää! Välillä näin. Elämää ei aina tarvitse ottaa niin vakavasti, varsinkin kun peruspalikat ovat muuten kohdallaan. On ihan mukavaa, että tulevien viikkojen aikana on enemmän arkea ja vähemmän juhlaa arjen keskellä, mutta enpä minä tätä pahakseni pistä!

Yllättävä herkkuvinkki!

Hyvät ideat syntyvät joskus kokeilunhalusta ja puhtaasti vahingossa. Ei tarvita kummoista ajatustyötä kun jokin vain loksahtaa kohdalleen, kun uskaltautuu ottamaan askeleen mukavuusalueensa ulkopuolelle. Lapsen mielikuvituksesta olisi hyvä ottaa mallia - osaan omien lapsuusmuistojeni perusteella sanoa että ei, coca cola ja nuudelit eivät ole hyvä yhdistelmä. Sen sijaan jäätelö coca colalla on törkeän hyvää! (Jotenkin näihin kokeiluihin liittyy aina coca cola...)
Jääkaappini oli ehtinyt tyhjentyä viikonlopun aikana ruokatarvikkeista, joten pakollakin oli keksittävä jotain erilaista ja uutta. Hyllyltä löytyi kuitenkin hieman halloumjuustoa ja rasiallinen kirsikoita. Makean ja suolaisen yhdistelmä toimii usein, ja niin se toimii tässäkin. Kaksi kesäistä makua, kirsikka ja halloum sopivat yllättäen täydellisesti yhteen! Kirsikat alkavat olla parhaimmillaan, joten tässä yksinkertainen herkutteluvinkki.

halloumjuustoa

kirsikoita

(ripaus pippuria)

Halloumjuustoa paistetaan pannulla pari minuuttia per puoli. Kirsikoita voi paloitella sellaisenaan juuston seuraksi, ja halutessaan myös soseuttaa esim. sauvasekoittimella. Ripaus pippuria tuo hieman särmää, mutta ei ole välttämätöntä.

Työjuttuja ja kuinka tehdä lounassalaatista täyttävä

Ensimmäiset kaksi viikkoa töiden parissa on vierähtänyt, ja tähän kahdeksasta neljään -rytmiin alkaa jo pikkuhiljaa tottua. Rehellisesti parempaa kesätyöpaikkaa ei minulla ole ikinä ollut! Nämä viikot ovat menneet näytteitä leikellessä ja valaessa. Olen myös päässyt tutustumaan hiirikirurgiaan ja sitä kautta saanut harjoitella suturointia. On niin kiva kun ei aina töihin mennessä tiedä mitä kaikkea pääsee näkemään ja tekemään! Huomenna olisi tiedossa possuoperaatioita, ja niiden parissa vierähtääkin koko päivä.

Olen itse jo pidemmän aikaa valinnut lounaaksi yliopistolla salaattivaihtoehdon, ja onneksi sitä on myös kesällä tarjolla. Yleinen käsitys salaatinsyönnistä tuntuu olevan se, että ei se pidä nälkää ja se on sellanen naisten juttu. Kerran ollessani isäni kanssa lounasravintolassa sain kuulla että "syö nyt jotain oikeaa ruokaa". Todistin kuitenkin samassa hetkessä isälleni miten salaatista saa oikeasti monipuolisen ja täyttävän aterian.

Moni on varmaan joskus kuullut, että kasviksia pitäisi syödä puoli kiloa päivässä, ja syömällä värikkään salaatin voi saada tuon puoli kiloa jo lähestulkoon kertaistumalta. Enpä itse varmaan edes jaksaisi kantaa joka päivä kaupasta kotiin sitä määrää kasviksia mitä lounaalla syön.
Kasvikset eivät kuitenkaan yksinään pidä nälkää loitolla, joten lisukkeeksi kaivataan jotain proteiinipitoista, kuten lihaa, tofua, kananmunaa tai juustoa. Erilaiset pavut ja linssit tuovat myös paljon ruokaisuutta salaattiin. Äkkiä salaattiannoksessa on jo enemmän proteiinia kuin muissa lämpimissä ruokavaihtoehdoissa.
Värikäs salaatti täynnä vitamiineja ja hivenaineita tarvitsee rinnalleen myös lisäenergiaa hiilihydraateista, sillä muuten ei työpäivää jaksa loppuun asti. Verensokeria pitää yllä pitkään täysjyväleipä.
Rasvojakaan ei saa unohtaa, sillä niitä kroppa tarvitsee aina huolimatta siitä mikä dieetti kelläkin olisi päällä. Kuiva porkkanaraastekaan ei välttämättä ole suuri nautinto, joten on hyvä lorauttaa sekaan hieman esim. oliiviöljypohjaista salaatinkastiketta. Hyviä rasvoja saa salaattiin myös siemenistä ja pähkinöistä, jos sellaisia on tarjolla. Itse kruunaan salaattini aina myös pellavansiemenillä, jotka edesauttavat vatsan toimintaa omalla tavallaan yhdessä kasvisten kuitujen kanssa.
Näin monipuolisesti koostettuna salaatti on herkullista ja antaa paljon energiaa ja takaa tasaisemman verensokerin iltapäivään, eikä ole vain dieettiruokaa. Mitä teidän suosikkisalaateissanne on?

Paljon energiaa päiviinne!

Kohti kesää

Nyt se sitten on ohi. Fuksivuosi. Minusta ei enää koskaan tule fuksia. Nyyhkis. Haikea mieli on tänään kyllä ollut kaukana, sillä itselläni vuoden lopetti hätäensiavun harkka, missä tuli taas sellainen olo että tää kaikki on niin mun juttu! Hätäensiavussa elvytettiin poloista Anne-nukkea ja pohdiskeltiin kaikenlaisia muitakin ensiaputaitoja ilman välineitä. Iltapäivällä alkoivat työt histologisten leikkeiden leikkaamisen parissa.

Viime perjantaina oli lukuvuoden viimeinen tentti, MENDO. Siihen lukemisesta ovat viimeiset pari viikkoa lähinnä koostuneet, plus treenaamisesta. Treenirintamalla on kulkenut tosi hyvin, ja uudet lenkkarini ovat saaneet jopa tämän anaerobisen eliön hölkkäämään paikasta toiseen lähes joka päivä! Ja mikäs täällä juostessa kun täällä Kuopiossa on ihan täysi kesä. Treenirintamalla on kulkenut viime aikoina hyvin. Olen ehtinyt jo pidemmän aikaa pitää hyvän rutiinin 4-5 salikerralle viikkoon. On siistiä huomata, miten tekemällä oppii ja saa aikaan kehitystä.
Viime syksynä en vetänyt vielä yhtäkään leukaa. Nyt saan niitä kuusi. Viime syksynä en osannut tempaista tai työntää, enkä edes kyykätä oikein. Nyt voin sanoa osaavani, vaikka parantamisen varaa on aina. Olen oppinut saamaan itselleni vaikeita lihasryhmiä kohdennetusti hirvittäville hapoille treenatessa. On monta asiaa, joita haluan vielä oppia, mutta paljon olen jo oppinut! Nämä ovat itselle niitä tärkeimpiä syitä treenaamiselle, kun huomaan itse olevani taitavampi ja vahvempi kuin koskaan. Näillä fiiliksillä kesään. Yliopiston kuntosali menee kesäksi remppaan, joten pitäisi löytää joku muu sali Kuopiosta kesäksi. Kellään vinkkejä?

Mitä teen kesällä?

Kesäsuunnitelmia piti alkaa väsäämään jo hyvissä ajoin ennen maaliskuuta mikäli halusi saada jotain mieluista tekemistä kesäksi. Aiemmat kesät olen paistellut purilaisia Hesburgerissa, mutta nyt ajattelin keksiä jotain enemmän omaan alaan liittyvää.
Hyvinpä minua lykästikin, sillä pääsin tekemään syventävää opinnäytetyötä juuri siihen tutkimusryhmään mihin halusinkin, joten tiedossa on mielenkiintoiset syvärit ja hyödyllistä tekemistä kesäksi!

Mikä sitten on syventävä opinnäytetyö?

Syventävä opinnäytetyö on vähän niinkuin lääkiksen gradu. Opintopisteitä syväreistä saa 20-25 kpl. Se pitää olla tehtynä valmistumiseen mennessä, muuta ajankohtaa suorittamiselle ei ole asetettu. Toiset tekevät sen ekan vuoden jälkeen, toiset kutosella. Syväri voi olla kirjallisuuskatsaus, tutkimusraportti tai vaikkapa tutkimusartikkeli jos lykästää ja haluaa kunnolla panostaa! Jokaiseen syventävään opinnäytetyöhön kuuluu myös tutkimussuunnitelma ja kypsyysnäyte.

Itsellä syväreiden tekoon liittyy rutkasti käytännön hommia, ja tutkimusta tehdään koe-eläimillä. Ennen kuin saa tehdä toimenpiteitä, täytyy EU:n määräysten mukaan olla suoritettuna koe-eläinkurssi, jonka tentti on itsellä edessä juuri ennen MENDOn tenttiä. Koe-eläinkurssin käytännön osuuksissa pääsin mm. intuboimaan possun ja antamaan subkutaaneja ja intramuskulaarisia pistoksia, mikä oli tosi siistiä prekliinikon mielestä! Possun intuboiminen oli itselle sellainen valaistumisen hetki että muisti taas miksi on niin siistiä olla lääkiksessä, kyseinen homma on ihmiselle sitten kolmosella edessä.
Nyt pitäisi alkaa kiiren vilkkaa kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa, ja varsinaisten tutkimushommien jälkeen kesällä voi alkaa kirjoittaa syväriä. Edessä ei siis ole lainkaan aivolomaa, mutta minulle tämä käy vallan mainiosti! Eipä tarvitse ainakaan tenttejä kesällä kuumotella.
Kesä menee siis isoksi osaksi Kuopiossa, mutta tulipahan se viimekin kesänä nähtyä että Kuopio on kesällä ihan loistossaan, joten haitanneeko tuo.

Fuksikevät

On päässyt vierähtämään tovi viimeisimmästä postauksesta, ja väliin mahtuu muutamia tärkeitä tenttejä ja tietysti opiskelijavappu. Kyseiset jutut ovat pitäneet minut kaukana Bloggerista, joten onkin varmaan tullut aika näyttää mikä kaikki minua on niin kiireisenä pitänyt. Toteutanpa tämän kuvakollaasin muodossa, sillä sanat eivät riitä kuvaamaan kaikkia tapahtumia.

 Buranahaalareita tuli vappuna pidettyä varmasti enemmän kuin oikeita housuja. Taisin laskeskella käyneeni seitsemässä eri vapputapahtumassa, vapunvieton ensin alettua Tampereen Akateemisen Beerpongin MM -kilpailusta jatkuen Kuopiossa Ozgar-gaalasta Torisitseihin ja Savo-Karjalaexcun kautta aina vappuaaton rientoihin asti. Torisitsit järjestettiin Kuopiossa ensimmäistä kertaa, ja todella toivon että tapahtumasta tulee perinne, sillä torisitsien kaltaisia poikkitieteellisiä tapahtumia ei ole liian paljoa ja tapahtuma toi kunnon opiskelijavapun tuntua Kuopioon.  Sää ei suosinut lainkaan, vaan ulkona istuttiin hyytävässä vesisateessa. Ainoana miinuksena vesisateen lisäksi oli seuraavan aamun METABOn tentti, joka väsymyksestä huolimatta meni kuitenkin läpi.

Hieman vapun jälkeen oli Medixit eli lääkisten väliset olympialaiset, jotka järjestettiin tänä vuonna Kuopiossa. Isäntäkaupungin opiskelijana allekirjoittaneen täytyi olla työvuorossa siivoamassa tapahtuman jälkiä juhlapaikalla. Päivä ei jäänyt mieleen elämäni hohdokkaimpana, mutta itse Medixit olivat kyllä yhtä nautintoa!
Hiukan Medixien jälkeen koitti paljon pelätty histologian tentti, johon tuli luettua urakalla kun panostus kurssin aikana oli vähän mitä oli. Laitetaan opiskelijavapun piikkiin.
Äskettäin oli myös kevätjuhla, missä palkittiin kurssilaisia ruusuin. Sain myös tunnustusta haalarivastaavan hommista ja kurssin oman haalarimerkin suunnittelusta. Pieneltä se kaikki tuntuu meidän ihanan kurssin eteen, ja olen superkiitollinen edelleen.

Viimeisten kuvien teema lienee yliampuvaksi mennyt rahankäyttö ja nyt loppukuun ruokavalio koostunee paljolti kaurahiutaleista ja tonnikalasta. Onneksi tietää kesällä tienaavansa niin ei tarvitse ihan niin huonoa omaatuntoa potea uudesta hameesta tai kymmenistä ellei sadoista litroista jäätelökojujädeä... Eilen vietettiin myös iltaa paikallisessa Bierstubessa kisakatsomon merkeissä, ja täytyihän sitä tamperelaisena testata kuopiolaiset siivet! Eikä joutunut tamperelainen pettymään muuhun kuin lätkäpelin tulokseen.
Parin päivän päästä on luvassa koe-eläinkurssin tentti (ei hätää, se on valinnainen) ja MENDOn tentti, joten taidan siirtyä diojen pariin.

Keskiviikkona nähdään!

Kävin hiljattain Tampereella lukemassa tenttiin siinä kirjastossa missä luin koko viime kevään pääsykoetta varten. Lähestulkoon joka toisen pöydän ääressä pakersi joku lääkiksen valmennuskurssin matskujen, Galenoksen tai lukion bifyken parissa. Samalla tavalla itse tasan vuosi sitten vielä luinjaluinjaluin, ja stressasin tulevaa pääsykoetta ihan hulluna tietysti myös.
Vaikka kaikki eivät pääse, ja joskus unelmiensa takia on kompuroitava ja yritettävä uudestaan, aina joku pääsee! Ja siihen ei vaadita täydellisyyttä tai täysin "onnistunutta" pääsykoesuoritusta.
Nukuin itse viime vuonna ennen pääsykoetta kaksi tuntia (nekin silmät puoliksi auki), ja olo oli aamulla kuin rekan päälleajama. Pääsykokeessa silmät lurpsuivat ja motivaatio puuttui kokonaan. Jaksoin kuitenkin pakertaa viisi tuntia, vaikka välillä piti käydä huuhtelemassa silmiä kylmällä vedellä. En voinut olla ajattelematta ettei tällä suorituksella ainakaan pääse sisään. Olin pilannut kaiken.
Pääsykoesalin ulkopuolella hilluvia tutoreita katsoin mulkoillen. Ihan varmasti he olivat vahingoniloisia. No, tunnemyrskyissäni tämä arvaus meni kyllä pieleen. Olin tehnyt kevään aikana hurjan työn, ja nyt se oli ohi. Jo siitä saa olla iloinen, ja siitä tutoritkin olivat onnittelemassa. Samaan aikaan pääsykokeen loppuminen on aika maaginen hetki - uudet fuksit voidaan valita.
Olen itse tänä vuonna Kuopiossa jonkun pääsykoesalin oven takana kokeen loppuessa, ja jos en ole sitä ääneen sanomassa, niin olkaa ylpeitä siitä suuresta työstä ja kurkottelusta mitä olette tehneet. Loma on ansaittu ja hetkeen ei tarvitse stressata mistään. Pääsykoetulosten julkaisua ei voi nopeuttaa eikä tulokseen pysty enää murehtimalla vaikuttamaan. Tsemppiä!

Iisimpi homemade-jäde

Keksin kipeänä ollessani jääkaapin ja pakastimen uhkaavan tyhjyyden ja jädenhimon yhdistelmän johdosta herkun, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan naurettavan hyvää! Ainesosia on vähän, ja kaiken päälle ne ovat ihan normiperusterveellisiä.

Suklaa-banaanijäätelö

Ainekset:
1 viipaleina pakastettu banaani
2-3 rkl suklaaproteiinijauhetta
(loraus maitoa koostumukseen)

Kaikki vaan yhdessä blenderiin ja iloisesti sekaisin. Koostumus on ihanan kermainen ja lupaan että pieksee jopa ison osan normijädejä, mikä on minulta paljon sanottu. Olen nimittäin maailman suurimpia jäätelön ystäviä.

♥ H

Kipeilyä ja kuulumisia

Viime aikojen kiireet ja hulabaloo ovat saaneet minut laiminlyömään kirjoittelua, mutta onneksi pääsiäisloma antaa töiden lomassa myöden tulla päivittelemään. Olen taas jälleen löytänyt itseni tehtailemassa purilaisia, ihan vaan jotta voisin loppukeväästäkin syödä jotain muuta kuin kaurapuuroa.
Tampereelle matkustaminen on kyllä pitkästä aikaa ihan mukavaa, mutta osa minusta ei olisi tällä kertaa kaivannut tänne vielä ollenkaan. Viime aikoina Kuopiossa on ollut paljon hommaa (ja bileitä) ja niin moni asia jäi minulta sairastelun takia tekemättä, että olisin ihan mielelläni jäänyt pyörittämään hetkeksi arkea. Toisaalta niitä asioita ehtii miettiä kun taas palaan, ympäristönvaihdos on toki tervetullutta.

Teemasitsit ovat olleet viime viikkojen juttu, kuva lastensynttärisitseiltä // Omat flunssankarkoitustropit // Sitseillä iso alfakettu sukset nyysi, suksista nautti. Fuksimarakatti istui oksalla. // Suklaamarenkeja kämppikseni kanssa emännöimillemme Coma-etkoille


Juuri ennen sairastumistani meillä LT1:llä oli kaksi tenttiä peräjälkeen - embryologian sekä molekyylibiologian- ja genetiikan tentit. Ennen tenttiä hieman jännitti, sillä näiden opintojaksojen aikana päivät ovat allekirjoittaneella kuluneet useana päivänä viikossa syväripaikkaan liittyvissä puuhissa, joten luennoilla en ole juuri istunut. Loppujen lopuksi tentit tuntuivat menneen hyvin, ja tähän mennessä saatu embryn arvosana oli paras koko lääkisaikana!  Tämä kertoo ehkä siitä, miten hyvin keskityn luennolla vs. miten keskityn kotona opiskellessani asiat itsenäisesti. Luennolla kun surullisen usein tulee uppouduttua kännykkään tai omiin "meditaatioharjoituksiin".
Näiden opintojaksojen päättyessä alkoi metabolian ja aineenvaihdunnan kurssi sekä histologia. Kumpikin mikroskooppisen pienistä aiheista huolimatta on tähän mennessä vaikuttanut hyvin mielenkiintoiselta, tosin laahaan hieman jäljessä kun yksi viikko meni itselläni sängyn pohjalla kipeänä. Menin jopa niin avuttomaksi, etten päässyt edes ruokakauppaan vaikka jääkaapissa loisti omalla puolellani vain valo!
Opiskelutauon lisäksi kipeily aiheutti parin viikon treenitauonkin, mikä on erityisesti aiheuttanut mielipahaa. Ei auta itkut markkinoilla, vaan ennen niin nousujohteinen treeni pitää saada pikkuhiljaa uudestaan käyntiin.

Kuinka päästä lääkikseen?

Kysymykseen vastausta pohtii moni lääkärin ammatista haaveileva, ja loppujen lopuksi vastaus on yksinkertainen: lue henkesi edestä. Nyt alkaa olla jo viimeiset ajat aloitella lukuja. Aiemmin olen kirjoittanut hakuprosessistani täällä.
Jottei postaus nyt jäisi ihan lällättelyn tasolle, tulee itselläni muutama konkreettinen vinkki mieleen.

Ota hakuprojektisi tosissaan
Ykkösasia. Jos et ole edes tosissasi, et tule pääsemään sisälle. Vielä ei ole tullut vastaan lääkisläistä joka olisi sanot läpällä hakeneensa tai päässeensä 'tekemättä juuri mitään'.

Keskity niihin asioihin, joita et vielä osaa
On turhaa laskea laskun perään laskuja jotka jo osaat. Tee niitä joista olet saanut väärän tuloksen ja kurkota korkeammalle. Lue niitä asioita joista olet epävarma ja jotka koealueesta ehkä tuntuvat epämiellyttävimmiltä. Epämukavuusalueille meneminen palkitaan!

Ole suunnitelmallinen
Tee lukusuunnitelmia, väliaikatavoitteita, aikatauluja. Aseta itsellesi vaikka harjoituskoepäiviä ja mieti realistisesti mutta tahdikkaasti missä ajassa olet käynyt minkäkin kurssin asiat. Kun on hyvä suunnitelma, ei aikataulusta tarvitse stressata eikä aika lopu kesken ennen pääsykoetta.

Muista myös lepo ja vapaa-aika
Lihaskaan ei kasva ilman lepoa, samoin aivoihin ei tartu loputtomiin tietoa ilman lepoa, ja niin mielenterveyden kuin fyysisenkin terveyden kannalta on hyvä tehdä muuta kuin istua nenä kiinni kirjassa 24/7. Liiku, näe ystäviä, älä turhaan missaa oikeasti ainutkertaisia tapahtumia lukuprojektin takia.

Älä panikoi 
Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta muista etteivät kyseessä ole viimeiset lääkiksen pääsykokeet ikinä, eikä ole rajattua määrää harkukertoja. Voit hakea vaikka 10 kertaa ja jos todella haluat ja yrität, tulet kyllä viimeistään kymmenennellä kerralla pääsemään. Tietty paras olisi päästä nyt ja heti, mutta turhia rytmihäiriöitä kannattaa välttää ;)

Tapoja lukea ja päästä lääkikseen on tullut vastaan monia, mutta yksi asia kaikkia päässeitä yhdistää ja se on kova työ mikä sisäänpääsyn eteen on tehty. Toivon siis kaikille hakijoille tsemppiä, kolme kuukautta ja sitten saa relata! Se on kohtuullisen pieni uhraus unelmien opiskelupaikan eteen.

Täysi kalenteri

Yhden asian olen oppinut kalenterin täyttyessä äärimmilleen, nimittäin sen ettei sitä kannata silloin tuijottaa. Loppujen lopuksi asiat ovat aina hoituneet yksi kerrallaan kun ottaa vastaan yksittäisiä päiviä eikä tuijottele koko viikon aikataulua asenteella 'miten selviän tästä'.
Aihe on ajankohtainen, sillä kuten blogihiljaisuudesta on ehkä ollut pääteltävissä, tekemistä on ollut paljon. Eikä tämä johdu siitä että meneillään olisi työläitä kursseja ja istuisin aamusta iltaan nenä kiinni embryologian tai molekyylibiologian kirjoissa (vaikka niissäkin vähän lukemista on). Onnistuin näillä näkymin saamaan syväripaikan, minkä ansiosta iso osa ajasta on tullut tehtyä tutkimusryhmälle avustavia hommia, ja olen koko jutusta tosi innoissani!
Suuria tapahtumiakin tähän parin viikon hiljaisuuteen on mahtunut; lääkisten Sappeen reissu sekä MM-Kyykkä Tampereella. Kummatkin oli aivan huikeita reissuja joita olin pitkään odottanut, ja odotus kyllä palkittiin. Tampereella olen viettänyt nyt kaksi pitkää viikonloppua peräkkäin, toista parhaimmillaan, sillä joululoman jälkeen en täällä ole ehtinyt käydä ja tiedossa on näillä näkymin taas pitkähkö aika ilman kotikaupunkiini matkustamista. Kaupungilla kävellessä monet muistot nousevat pintaan, mutta näinkin paljon Tampereella aikaa vietettyäni alkaa tulla myös hintsu ikävä Kuopiota. Ehkä tämä tarkoittaa että kalakukkokaupunki alkaa pikkuhiljaa tuntua omalta. Ei ehkä vielä ihan siltä kodilta, mutta sitä alkaa tajuta kuinka iso osa elämää sinne alkaa pala palalta rakentua.

Kaiken tämän tekemisen ohella olen jatkanut saleilua entiseen tapaan ja painonnostoliikkeiden harjoittelu on lähtenyt käyntiin opastuksen avulla. Täydehkö kalenteri ei näytä vielä hetkeen muuksi muuttuvan, tässä on tullut ilmoittauduttua parille sitseille ja jonkun ajan päästä speksin maskeeraushommatkin käynnistyvät.

Hektisyyden vastapainoksi olen kokenut monia rauhoittumisen hetkiä hyvien ystävien kanssa, enkä voi olla kuin kiitollinen että ympärilläni on niin ihania ihmisiä. Yhteiset iltapalahetket ja lattiallahengailut ovat parasta terapiaa mitä kuvitella saattaa!

♥

Tahkon reissu + viikon 4 treenit

Kirjoitan tätä hiukan väsyneissä tunnelmissa, sillä takana on samaan aikaan niin rentouttava mutta samaan aikaan niin vähäuninen Kuolon Tahkon reissu. Mikäs sen parempi tapa kruunata dissektiokurssin loppuminen kuin loma keskellä arkea. Yksikään kurssi ei ole nyt kesken, joten opiskeluhuolet pystyi unohtamaan täysin.
Ensimmäisenä iltana reippailimme hetken ulkona ja vietimme rennosti iltaa. Lauantaina pääsin pitkästä aikaa rinteeseen ja vähän pelottikin kuinka laskeminen monen vuoden jälkeen sujuu, mutta aika nopeasti siihen sai tuntuman kun nuorempana on tullut lasketeltua paljon. Liikunnallisesta osuudesta suoriuduttuamme luvassa oli buffetillallinen, ja mahat täynnä hyvää ruokaa pääsimme taas illanviettoon.

Tahko oli laskettelukeskuksena minulle aivan uusi ja tykkäsin kyllä kovasti rinteistä. Ja ah kuinka hyvältä vanha kunnon Tazza-kaakao maistuukaan parin tunnin laskettelun jälkeen! Talven laskettelureissuista 1/2 siis koettu, ensi viikonloppuna olisi edessä E. Colin Sappeen reissu!

Tällä viikolla treenit noudattivat hyvin paljon peruskaavaa, paitsi että tuli pidettyä yksi lepopäivä enemmän kun koin vaan itseni niin väsyneeksi alkuviikosta. Pikku hiljaa sitä alkaa oppimaan myös sen oman kropan kuuntelun merkityksen, sillä kropan liika stressi kyllä näkyy tosi äkkiä olossa ainakin tällä likalla.

ma   Yläkroppa + vatsat

ti   lepo

ke   lepo

to   Jalat + vatsat

pe   Yläkroppa salilla ja kehonpainotreeniä

la   Laskettelua

su   lepo

48 tuntia lääkisopiskelijan elämää

Nyt tuli tehtyä sellainen maratooni tämän opiskelijapäiväkirjan kanssa, etten taida tällaista postausta ainakaan sataan vuoteen vääntää! Tässä vähän LT1:n arkea tammikuulta.

Maanantai

6:20   Olen nukkunut huonosti, sillä tiedossa on outo aamu ja vaeltaminen paikkaan josta minulla ei ole mitään hajua. Tiedossa on ultraäänitutkimus kerran iskeneen kivun vuoksi. Käyn suihkussa ja puen vaatteet päälle. Väsyttää...

7:35    Seison bussipysäkillä ja nousen bussiin

8:20    Ensi töikseen lääkäri kysäisee "mitäs alaa opiskelet?" ja siitähän se oppitunti sitten lähti. Olin kyllä tosi kiitollinen ja innoissani kun lääkäri jaksoi näyttää minulle kaikki rakenteet ja muita temppuja ultralla. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, joten ei ainakaan ole syytä huoleen! Sairaanhoitajakin toivotti minut tulevaisuudessa tervetulleeksi kandeilemaan.

8:50    Ensimmäisen radiologisen anatomian oppitunnin jälkeen on NÄLKÄ ja ryntään Cantsulle aamupalalle. Nälkä oli ehtinyt kyteä niin kauan että tein "pienen" ylilyönnin puuron kanssa... Kaikkea en ihme kyllä jaksanut syödä.

10:00    Toisen radiologisen anatomian oppitunnin aika KYS:llä; TT-kuvia thoraxista ja abdomenin alueelta.

12:10   Istahdan lounaalle Cantsulla, salaattipöytärakkautta

12:38-13:45   Yläkropparääkkiä salilla

14:10   Päätän mennä Torsolaan ja hörppään prodejuoman naamariin. Aloitan lukemalla (kertaamalla) aivojen anatomiaa ja etenen aivohermoihin sekä kallon aukkoihin.

15:40   Kahvia ja banskua evääksi ja iltapäivän edetessä kavereita alkaa ilmaantua paikalle ja hepuli iskee kello viiden aikaan.

18:00   Yliopistolla alkaa D-ilta, jossa keskustellaan hankalista potilaista. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja mielenkiintoinen luento.

20:00    Viimein kotona, johan tässä ehti 13 tuntia olla liesussa. Ilta kuluu skypeillessä ja suunnitellen haalarimerkkiä eräitä maaliskuun bileitä varten. En malta lopettaa editointia ja ilta venyy....

22:20    Nälkä pakottaa keittiöön ja syön aina-vaan-niin-ihanaa puuroa! Tuntuu ettei väsy paina silmiä ollenkaan, onneksi huomenna on iltapäivädissektiot!

23:20   Katson kelloa viimeisen kerran.

Tiistai

07:45   Herään, väsyneenä tosin, mutta onneksi ei ole kiire minnekään. Saan syödä taas oman rutiiniaamupalani eilisestä poiketen, puuroa banaanilla ja raejuustolla ja kylkeen inkiväärishotti ja kahvia. Näistä on mun aamut tehty! Ja Hesarista.


10:25    Lähden kävelemään Snellulle, korvissa soi Maroon 5. Lunta sataa niin että ripsarit leviää ja näytän yliopistolla vähintäänkin turpaan saaneelta. Ah, talvi!

11:00-12:00   Valmistelen esitelmääni aivojen verenkierrosta.

12:25   Lounastamista, palsternakka-inkivääri-mantelisosekeittoa, pari siivua leipää ja salaatti kananmunalla.

13:15-15:00   Aiempien dissektiokertojen aiheiden kertailua Torsolassa ja tämänpäiväiseen valmistautumista. Puoli kolmen aikaan alamme pitää ryhmäläisillemme esitelmiä ennalta määrätyistä aiheistamme. Ennen dissektioihin siirtymistä hörppään prodea.

15:00-17:00   Dissektiot

17:30   Aamun virheestä oppineena busseilen kotiin ja hehkuttelen itsekseni edeltäviä dissektioita. Oli niin sairaan mielenkiintoista. Kotona lösähdän sohvalle kuitenkin aika väsyneenä.

18:55    Päivällistän ja pari kaveria tulee istumaan iltaa ja ompelemaan haalarimerkkejä. Ihan hirveää hommaa, mutta huono huumori auttaa.

22:15    Iltapalaksi (taas) puuroa ja omaehtoista lukemista putamenista ja globus palliduksesta :D Iski joku nörttimode päälle.

22:50    ...zzzZ...

Kalaa edes kerran viikossa (resepti)

Olen pitkään tapellut sen ajatuksen kanssa, että kalaa tulisi syödä kolme kertaa viikossa. Itselle kun tuo yksikin kerta tuottaa hankaluuksia opiskelijabudjetilla. Täälläpäin törmää lohitarjouksiin HARVOIN, ja kilohinta on poikkeuksetta vähintään 15 €. Vaaleiden kalojen kohdalla hinta taas on jo reilusti yli 20 €, ja turska itselleni ei juuri maistu.
Onneksi eksyin kerran pakastealtaalle ja bongasin kampelan. Olin aikaisemmin maistanut kampelaa Espanjassa, ja muistelin maun olevan hyvin sama kuin muiden vaaleiden kalojen. Kokeiluun siis, edullisen kilohinnan johdosta!

Sitruunainen kampela ja pinaattiperunamuusi (kahdelle)

2 kampelafileetä
sitruunaa
suolaa & pippuria
oliiviöljyä

4 perunaa
kaksi reilua kourallista pinaattia
ruokakermaa
keitinvettä

Heitä perunat puolikkaina kiehuvaan veteen ja keitä n. 20 minuuttia. Kaada keitinvesi pois säästäen kuitenkin pari desiä. Lisää silputtu pinaatti ja survo perunat. Lisää ruokakermaa ja keitinvettä makusi mukaan.
Kampelan paistamiseen pannulla menee vain pari minuuttia, koska kala on niin ohkainen. Mausta kampela ennen paistamista suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Paistoin itse kalan oliiviöljyssä.
Voisin kuvitella myös tillillä maustetun kermaviilin tai sienikastikkeen mainiosti kampelan seuraksi!

Viikon 3 treenit

ma   lepo

ti   Yläkroppa

ke   Jalkapäivä

to   lepo

pe    Yläkroppa

la   lepo

su   Jalkapäivä

Tällä viikolla olin terve ja kävelin eestaas yliopistolle (5,6 km) joka päivä, vaikka koko viikko kasin aamuista koostuikin. Olen kyllä huomannut tämän kaksijakoisen ohjelman toimivan itselleni tosi hyvin, vatsat tulee tehtyä 2-3 viikossa treenien yhteydessä silloin kun siltä tuntuu. Tänään rikoin kyykkyennätykseni kolmen sarjassa, nyt 55 kg!

Jalkapäivinä perinteisesti teen kyykkyä, askelkyykkyä, mavea, pohkeita, etureidet ja takareidet laitteissa, yhden jalan mavea ja prässiä. Vatsat tosiaan vaihtelevasti vielä päälle!

Haalarikastajaiset ja maskihommia

Näin kurssin haalarivastaavana tuntuu ihan törkeän hyvältä, että kaikki n. 170 haalaria on jaettu ja nyt tämä ilo on vielä kruunattu haalarikastajaisilla! Kateellisena olen pari vuotta katsellut buranahaalareita ja nyt itsekin sellaiset omistan. Sponsorien keräämisessä oli oma hommansa, mutta on upea tunne saada tällainen projekti päätökseen. Ja onhan ne nyt hienot!

Tuntuu toisaalta arkiselta mutta toisaalta juhlavalta pukea nämä kuolonmustat haalarit päälle. Nyt minäkin näytän lääkisläiseltä opiskelijatapahtumissa, siistiä.

Dissektioita on jäljellä enää neljä päivää, äkkiäpä tämä kurssi on mennytkin. Hurjan mielenkiintoista on kyllä ollut, mutta kova on myös opiskelutahtikin ollut. Opiskeluun on saanut uppoamaan useita tunteja päivässä dissekoimisen lisäksi, ja vielä kaikki tämä on tarkkaa keskittymistä vaativaa. Dissektiokurssin jälkeen alkaa embryologia (EMB) ja molekyylibiologia ja -genetiikka (MOBIGE). RADA jatkuu vielä harkkojen ja luentojen muodossa.

Olenpa mukana myös Kuolon speksissäkin, nimittäin maskitiimissä ja pääsenpä speksin mukana kiertueellekin! Eli tekemistä riittää keväällekin :) Pitääkäpähän silmät ja korvat avoinna milloin Kuolon speksi on omalla paikkakunnallanne, nimittäin tiedossa on kyllä upea spektaakkeli ja korkealaatuista speksaamista, sen osaan sanoa!

Näihin kuulumisiin,

- H

Viikon 2 treenit

Ensimmäinen opiskeluviikko takana, ja sen ohessa tehdyt treenit ovat jääneet vaisuiksi keljun flunssan takia, johon sairastuin jo alkuviikosta. Vieläkin limaa irtoaa ja syke nousee helposti korkeaksi joten loppuviikon salitreenit olen pitänyt kohtuu matalasykkeisinä.

ma   Käsi-, selkä- ja rintatreeniä salilla

ti   kipeänä

ke   kipeänä

to   Nopea jalka- ja vatsarääkki

pe   lepo

la   Kädet, selkä, rinta ja vatsat salilla

su   Jalkatreeni salilla

Perjantaina aamulla kadutti hieman torstain treeni, sillä tauti oli taas vienyt minusta voiton. Perjantaina tajusin maata koko päivän dissektioiden jälkeen vain sohvalla, niin olin tarpeeksi kunnossa lauantaina käsipäivää varten.
Flunssasta huolimatta kyykkypainoja on saanut taas ladata lisää joka kerta ja lihastuntemukset ovat seuraavina päivinä olleet sen mukaiset. Haluaisin hirveästi oppia liikkeinä työnnön ja tempauksen, mutta vielä en ole rohkaistunut kokeilemaan. Niistä voisin ottaa itselleni tavoitteen seuraavan kuukauden ajaksi.

Mieltä lämmittävää

On ihanaa käydä kaupassa ja lastata koriin niitä omia lemppariraaka-aineita, ei tarvitse kenenkään muun makuhermoja miettiä. Omat mieliteot vaihtelevat sesongin mukaan, ja talvella lautaselleni eksyy jatkuvasti juureksia. Jonkunnäköinen proteiinilisäkin kuitenkin tarvitaan, mutta mitä tehdä kun kaupassa ei ole kanaa tai kalaa tarjouksessa ja budjettisi on luokkaa opiskelija?

Muistin äkkiä kuivakaapissani itävät mung-pavut ja kuivatut linssit. Näistä aineksista sain koottua ikäänkuin lämpimän salaatin. Mung-papujen idätys on muuten törkeän helppoa; ensin papuja liotetaan yön yli kylmässä vedessä minkä jälkeen vesi kaadetaan pois. Tämän jälkeen pavut saavat jäädä hengailemaan samaan purkkiin pimeään esim. kuivakaapin perukoille, minne ne saa unohtaa n. viideksi päiväksi.
Muutoin lempeän makuiset linssit ja mung-pavut maustoin vahvasti valkosipulilla ja pippurilla, uunijuurekset taas kruunasin vuohenjuustonjämillä (Pirkkaa tietty). Vaikka lämpimän salaatin luonne onkin 'kaapin jämät', oli maku kyllä parasta hetkeen! Näinkin voi sattua, sattuman kautta ja epäsuotuisista lähtökohdista päästiin onnistumiseen, herkkuillalliseen!

Tänään olen toipunut kohtuurankasta viikosta ja vielä yritän vielä häätää flunssan viimeisiä rippeitä. Edes Lääkärilehteä en ole avannut. Aamulla kävin tekemässä salitreenin, käsiä, selkää, rintaa ja vatsoja. Päiväunetkin on tullut nukuttua ja levosta nautittua!

- H

Piristävä aamushotti

Ei, nyt en puhu tasoittavista vaan itselle uudesta tuttavuudesta, joka on tunkenut itsensä aamurutiineihini. Uusi ystäväni on inkivääri. Inkiväärin kuulee usein tuovan mukanaan terveyshyötyjä, ja kyllä, aiheesta löytyy tietoa muualtakin kuin pseudoravitsemustiedesivuilta. 

 

Inkiväärin sisältää tulehdusta ja kipua vähentäviä ainesosia, kuten kapsaisiinia, beta-karoteenia, kurkumiinia, salisylaattia sekä kaffeiinihappoa. Inkiväärin sisältämät karvasaineet edistävät ruoansulatusta ja inkivääri on tunnettu matkapahoinvointilääke. Sen sanotaan myös vähentävän turvotuksia ja parantavan verenkiertoa. Kaikista suurin vaikutus kuitenkin inkiväärillä on ruoansulatuksellemme.

Kaupassa inkivääriin törmättyäni päätin ottaa vinkistä vaarin ja kokeilla inkivääriä opiskelijabudjettiin sopivasti. No, mikä olisi hyvä kumppani inkiväärille? Sitruuna tietty. Ajatus tequilan kaltaisesta (ei huolta, tequilaa en vedä aamuisin) mutta hyväätekevästä aamushotista pomppasi mieleeni. Eikä maksa juuri mitään!

Itse puristan pienen viipaleen sitruunaa ja raastan inkivääriä joukkoon. Mukaan sopisi myös minttu ja toki inkivääri ja sitruuna olisivat oiva kaveri ananakselle!
Itse olen huomannut inkiväärin tuovan lämmön tunnetta ja edistävän ruoansulatusta parin viikon rutiinini aikana. Oli se sitten placeboa tai ei, en voi tätä kirpeää aamushottia enää rutiineistani poistaa.

- H

Lomalla viimeinkin

Loma on hyvä aloittaa neljä päivää ennen opiskelun jatkumista. Mmm, not? Kolmeviikkoinen joulu"loma" hujahti ohi alta aikayksikön, sillä tähän asti olen viettänyt koko loman töitä tehden. Tänään heräsin siihen ihanaan tunteeseen ettei tosissaan tarvitse lähteä töihin tai välttämättä yhtään mihinkään. Ah! Voi kunpa tämä olisi ollut tällaista alusta asti. Toiset ovat kyllästyneet loman viettoon kun minä vasta pääsin loman makuun. No, kukkaro kiittää ja rahoitan näin tulevat Tahkon ja Sappeen reissut. Tuntuu kyllä kieltämättä hassulta pakata kamppeita Kuopioon lähtöä varten kun on juuri tottunut Tampereen maisemiin.

En ihan koe olevani tarpeeksi levännyt uuden lukukauden alkaessa, ja siksi täytyy kiinnittää huomiota pyhään kolminaisuuteen - ruokaan, liikuntaan ja uneen - jotta arkea jaksaa pyörittää. Jos jotakin niin joululomalla opiskeluhuolet ovat unohtuneet. Aina kun on alkanut mietityttää että 'mikähän sen ja sen ligamentin nimi oli' olen onnellisesti ajatellut että nyt lomailen eikä sitä tarvitse muistaa! Viikot kuluivat töitä tehden ja ystäviä nähden. Kuinka kiva onkin päästä viettämään koko loma eri kaupungissa kun mikään ei muistuta arjesta! Poissa silmistä, poissa mielestä - niinhän se menee.

Töistä huolimatta olen pystynyt keskittymään treenaamiseenkin, ja treenit ovat olleet loman ajan aivan huippuja! Aina on ollut hauskaa, olen oppinut uutta ja olen rikkonut paljon omia ennätyksiä. Välillä sitä on kyllä lihakset niin juntturassa ettei olisi pahitteeksi kiinnittää enemmän huomiota kehonhuoltopuoleen. Suurin syy ihan vain venyttelyn välttelemiselle on rehellisesti se, että se oikeasti tekee kipeää. Aika typerä kierre loppujen lopuksi, kun se venyttelemättömyys lisää lihaskipuja jokaisen treenikerran jälkeen jos ei sitä ikinä tee.
Viimeinen päiväni Tampereella tulee sisältämään paljon kavereita, hyvää ruokaa ja viimeisen treenin Tampereella. En varmasti malttaisi luopua tästä lomailusta ellen tietäisi että Kuopioon paluu tarkoittaa myös ihan supermielenkiintoisia opiskeluja ja dissektiokurssia.

- H

Miksi tehdä lupauksia?

Minua on jo vuodet huvittanut uuden vuoden mukanaan tuomat hurjat lupaukset elämäntapamuutoksista, mutta nyt mielipiteeni on alkanut pehmentyä ja näen ilmiössä myös hyviä puolia. On totta, että uutena vuotena tehty lupaus voi johtaa myös ihan oikeaan elämäntapamuutokseen, ja jokainen joka innostuu vaikka uudesta harrastuksesta tai onnistuu lopettamaan tupakoinnin uuden vuoden lupauksen seurauksena ansaitsee vähintäänkin henkisen hatunnoston!

Yliopiston salaattilounas ♥

Usein kuohuviinilasi kädessä tulee kuitenkin lupailtua vähän liikoja, ja myöhemmin seuraa vain pettymys omaan itseen ja huono omatunto. Jos dieetti katkeaakin työ- tai opiskelukiireisen viikon vuoksi tai stressissä tulee vedettyä rööki niin tuppaa se projekti jäämään siihen. Huonoon fiilikseen - en onnistunut taaskaan ja olen ihan huono. Lupauksella on ehkä pitkäkantoisemmat seuraukset jos oma sisäinen puhe on positiivista; että minä pystyn tähän ja olen hyvä tällaisena mutta on asioita joita haluan tavoitella.

Tämä on syy miksi itse välttelen lupailemasta yhtään mitään. Olen enemmän hitaiden muutosten kannalla, ja niissä parasta on se että ne voi aloittaa minä päivänä tahansa! Ei tarvitse olla uusivuosi, jotta voin alkaa muistaa venytellä tai syödä säännöllisesti kiireestä huolimatta. Lupauksella on usein myös aika kireät raamit - nyt en syö mitään herkkuja ainakaan puoleen vuoteen. Kuka edes haluaa pitää tällaisen lupauksen? En ainakaan minä ;)

Pure happiness!

Tänä vuonna en tee lupauksia, mutta aion jatkaa samoja kuntoiluharrastuksia ja syödä säännöllisesti terveellistä hyvää ruokaa. Olen huomannut voivani niin hyvin ja miksi en haluaisi voida hyvin? Joskus etenkin henkiselle hyvinvoinnille on hyväksi myös syödä vaikka pintti Ben & Jerry'siä, ja aion syödä niitä tänäkin vuonna!
Voisin tietty luvata myös opiskelevani enemmän kuin syksyllä ja saavani vitosia mutta oikeasti tiedän, että en voi muuta kuin tehdä parhaani ja siihen en lupauksia tarvitse.

- H

2016 ja uusia tuulia bloggaamisessa?

Onnellista uutta vuotta 2016!

Ilotulituksia Ratinanrannassa vuoden vaihtuessa

Toivottavasti tämä vuosi vie kaikkia lähemmäksi omia unelmiaan ja tuo oivalluksia opiskelun, työn, vapaa-ajan, elämäntapojen tai vaikka ihmissuhteiden saralla.

Itse olen vuoden vaihtuessa herännyt tämän blogin nykytilaan ja miettinyt paljon mitä tälle tehdä. Olen tähän mennessä päättänyt rajata lähestulkoon kaiken vähänkin yksityisen tai henkilökohtaisen sisällön ja painottanut vain lääkikseen lukemista ja lääkisopiskelua. Kenenkään elämä kun ei koostu pelkästä opiskelusta, tällainen bloggaaminen on hirveän yksipuolista ja hankalaa. Jokaisen postauksen ja kuvan kohdalla täytyy miettiä kerronko nyt liikaa itsestäni tai voiko minut tunnistaa tästä tekstistä. Tällainen tyyli ei ole lukijankaan kannalta hirveän kiinnostava, kun yleensä ne arkiset jutut ja ihminen siellä tekstin takana ovat niitä asioita joita itsekin tykkään lukea. 

Ensin mietin, että annan blogin kuivua kasaan koska omasta arjesta bloggaaminen tuntuu vaikealta. Hetken kuitenkin asiaa mietittyäni ajattelin että miksi ihmeessä. Se, että joku voi minut blogistani tunnistaa, ei ole sen kummallisempaa kuin kaikissa some-yhteisössä hilluminen noin ylipäätään. Blogi ei ole sama asia kuin päiväkirja, mutta ei se minun kohdallani tällainen hitaasti päivittyvä huono uutistoimistokaan voi olla! Kokeillaan mihin tämä vie.

Viimeisestä päivityksestä on kulunut jo hurja määrä aikaa, joten lienee paikallaan vähän kertoilla loppuvuodesta. Elinanatomian eli EANin kurssi oli ehdottomasti suurin rutistus loppuvuodesta, ja kurssilla käytiin paljon asiaa todella nopeasti. Käytännössä kaikki sisäelimet ja niiden verisuonitus. Tajusin ensimmäistä kertaa tenttiin lukiessani käyttää pääsykoeaikaista tekniikkaa - istu kirjastossa peppu penkissä ainakin 5 h huvitti tai ei. Toimi! Noin muuten kun lukemiset on vähän rajoittuneet siihen milloin sattuu huvittamaan, eli aika harvaan. Porukkalukeminen toimi myös anatomian tenttiin törkeän hyvin, kun taas pääsykokeisiin lukiessa en tykännyt ryhmäluvusta yhtään. Lukemisesta palkittiin ihan hyvällä arvosanallakin, josta sain hyvää motivaatiota tänä vuonna lisätä lukujani.

Muita kursseja oli lääketieteellisen englannin kurssi, Fysiikkaa lääketiedettä opiskeleville sekä Radiologinen anatomia, jonka harkat olivat ainakin omasta mielestäni tosi hyödyllisiä ja kivoja! Näistä RADA jatkuu vielä keväällä dissektioiden ohessa. Koko tammikuun opiskelut koostuvatkin dissektioista ja RADAsta, joten ainakin anatomian oppeihin saadaan vielä perusteellinen kertaus. Itsellä kun tämä joululoma pihvien kääntelyn parissa on onnistunut nollaamaan aivot! 

- H