Aihe on ajankohtainen, sillä kuten blogihiljaisuudesta on ehkä ollut pääteltävissä, tekemistä on ollut paljon. Eikä tämä johdu siitä että meneillään olisi työläitä kursseja ja istuisin aamusta iltaan nenä kiinni embryologian tai molekyylibiologian kirjoissa (vaikka niissäkin vähän lukemista on). Onnistuin näillä näkymin saamaan syväripaikan, minkä ansiosta iso osa ajasta on tullut tehtyä tutkimusryhmälle avustavia hommia, ja olen koko jutusta tosi innoissani!
Suuria tapahtumiakin tähän parin viikon hiljaisuuteen on mahtunut; lääkisten Sappeen reissu sekä MM-Kyykkä Tampereella. Kummatkin oli aivan huikeita reissuja joita olin pitkään odottanut, ja odotus kyllä palkittiin. Tampereella olen viettänyt nyt kaksi pitkää viikonloppua peräkkäin, toista parhaimmillaan, sillä joululoman jälkeen en täällä ole ehtinyt käydä ja tiedossa on näillä näkymin taas pitkähkö aika ilman kotikaupunkiini matkustamista. Kaupungilla kävellessä monet muistot nousevat pintaan, mutta näinkin paljon Tampereella aikaa vietettyäni alkaa tulla myös hintsu ikävä Kuopiota. Ehkä tämä tarkoittaa että kalakukkokaupunki alkaa pikkuhiljaa tuntua omalta. Ei ehkä vielä ihan siltä kodilta, mutta sitä alkaa tajuta kuinka iso osa elämää sinne alkaa pala palalta rakentua.
Kaiken tämän tekemisen ohella olen jatkanut saleilua entiseen tapaan ja painonnostoliikkeiden harjoittelu on lähtenyt käyntiin opastuksen avulla. Täydehkö kalenteri ei näytä vielä hetkeen muuksi muuttuvan, tässä on tullut ilmoittauduttua parille sitseille ja jonkun ajan päästä speksin maskeeraushommatkin käynnistyvät.
Hektisyyden vastapainoksi olen kokenut monia rauhoittumisen hetkiä hyvien ystävien kanssa, enkä voi olla kuin kiitollinen että ympärilläni on niin ihania ihmisiä. Yhteiset iltapalahetket ja lattiallahengailut ovat parasta terapiaa mitä kuvitella saattaa!
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti