Lukutaktiikkani

Motivoituneena olen tehokas opiskelija. Epämotivoituneena aivan surkea. Tämä taitaa päteä hyvin moneen, sekä opiskelijana että työntekijänä. Vuoden aikana koin välillä suuriakin motivaatiopuuskia, ja välillä oli taas aallonpohjia. Aaltomaista lukumotivaatiota ei kannata pelästyä, luulen sen olevan inhimillistä todella pitkissä projekteissa. Oma lukuprojektini kesti lukion jälkeen vuoden. Aloitin yksinkertaisesti vain fysiikan kertaamisella, ja pitääkseni motivaatiota yllä luin Galenosta ja piirsin siitä omaa "pääsykoekirjaa". Syksyllä aloitin opinnot teknillisessä yliopistossa, ja opinnot siellä tukivat hyvin kemian ja fysiikan opiskelua.

Itse olen ollut aina suht visuaalinen tyyppi, ja joskus ala-asteen loppupuolella kuvittelin olevani isona graafinen suunnittelija tai arkkitehti. Ei huonoja alavalintoja nekään, mutta yläasteella ihmisbiologia vei mukanaan. Piirtämisen olen ottanut mukaan opiskelutekniikoihini, ja olen huomannut muistavani asiat yhdenkin tarkan piirroksen jälkeen lopun aikaa! Piirtäessä joutuu todella keskittymään siihen mitä tekee, ja muistijälki on pysyvä.

"Omaa Gallea" jaksoin tehdä siihen asti, kunnes se koki karun kohtalon joutuessaan vuotavan vesipullon uhriksi laukussani. Kaikki hienot piirustukset aivoista ja sydämistä levisivät musteläiskiksi ja paperi oli aaltoa. Turhauduin, mutta olinpahan sentään oppinut itselleni hyvän opiskelutekniikan.
Opiskelutekniikkaa ei ole syytä vähätellä, sillä itselle hyvä tekniikka takaa myös hyvät lopputulokset. Huomasin itse, että fysiikan ja kemian asiat yliopistolla oppi parhaiten vain ja ainoastaan laskemalla. Pelkkä luennoitsijan kuuntelu ei minulle ainakaan riitä. Fysiikan kohdalla kaikista tehokkainta, samaan aikaan turhauttavinta, oli laskea ensin väärin. Väärin laskettua oli pakko oppia laskemaan oikein. Ja tätä piti tehdä niin kauan, että laskutavan muistaisi unissaankin.

Fysiikan opiskelussa minulla oli apuna myös Mafynetin fysiikan lääkiskurssi, jota voin suositella lämpimästi! Ruutukaappaus on otettu vasta nyt, miltei kuukausi pääsykokeen jälkeen, joten sen takia käyrä näyttää noin hullulta. Mutta käyrästä on havaittavissa tasanteita, joista ensimmäinen johtuu siitä, etten loppusyksystä lukenut juurikaan, ja muut taas keskittymisestä muiden materiaalien tekemiseen. Mafynetiltä tein myös paaaaaaaaljon harjoituskokeita, jotka poikaystäväni sai omalla kurssillaan. Harjoituskokeet olivat tosi hyviä, ja jotain kertoo se, että tämän vuoden pääsykoe tuntui ihan yhdeltä Mafyvalmennuksen harjoituspääsykokeelta. Tosin kokeissa oli muutamia virheellisiä vastauksia, ja mallivastauksiin piti suhtautua varauksella.

  

Toinen tärkeä opiskeluapu oli Mnemosyne-ohjelma. Käytin sitä alkusyksystä lähtien. Tämän ohjelman ansiota on moni asia, mutta biologian opiskelussa tämä on erittäin kätevä. Keskityin ehkä liiaksikin nippelitiedon opetteluun, mutta en halunnut sulkea mitään unohduksia pois vaan osata kaiken. Ei yhtään korkealla ollut tavoitteet, ei...

Suosittelen ohjelmaa, ei maksa mitään ja se kyselee tekemäsi kortit hyvin väliajoin, jottet unohda vastauksia. Kortteja kertyi 541, ja kuvassa näkyy, että tälle päivälle minun tulisi vastata kolmeensataan. Ei todellakaan tarvinnut tuota tahtia kiriä, vaan en ole käyttänyt ohjelmaa pääsykokeen jälkeen.

 

 Mitä muita materiaaleja sitten käytin lukiokirjojen ohella? Minulla oli VK:n kaikki materiaalit oppiaineista vanhoihin kokeisiin, ja Galenosta ja IFAa (erityisesti) tuli luettua ahkerasti. Galle ja IFA nyt ei ole välttämättä niitä kirjoja, mistä aloittaa jos lukiokurssit ovat hakusessa, mutta jos haluaa syventyä niin suosittelen!

Kuinka paljon sitten luin?

No, vaihtelevasti vuoden aikana. Syksyllä lukeminen oli vähän kuin harrastus, pari kertaa viikossa parin tunnin ajan, insinööriopintojen lisäksi. Eli en istunut homeisena kotona nenä kirjassa, vaan otin fuksisyksystä kaiken irti. Vuodenvaihteesta lähtien karsin kaiken turhan tekemisen pois ja tosiaan meinasin homehtua kirjan ääreen. Pidin lukutunneista kirjaa, ja luentojen lisäksi luin noin 26-30 tuntia viikossa. Olisin ehkä voinut aloittaa tämän tahdin hiukan myöhemmin, sillä lopussa aloin väsyä ihan fyysisestikin. 

Silloin kun en pystynyt lukemaan (esim. sairaana), katsoin opetus.tv:tä tai Crashcoursen videoita. Ajatukset tuppasivat olemaan paljon koemateriaaleissa, ja sen takia nyt kesällä onkin niin vaikea päästää irti.

Pian nähdään, oliko luvuistani tänä vuonna lääkikseen. Jos ei, jatkan ensi vuonna todennäköisesti aika samalla linjalla. Tosin en ajatellut aloittaa piiiitkään aikaan, sillä tänä vuonna opittu ei tule ihan heti unohtumaan. 

- H