Kohti kesää

Nyt se sitten on ohi. Fuksivuosi. Minusta ei enää koskaan tule fuksia. Nyyhkis. Haikea mieli on tänään kyllä ollut kaukana, sillä itselläni vuoden lopetti hätäensiavun harkka, missä tuli taas sellainen olo että tää kaikki on niin mun juttu! Hätäensiavussa elvytettiin poloista Anne-nukkea ja pohdiskeltiin kaikenlaisia muitakin ensiaputaitoja ilman välineitä. Iltapäivällä alkoivat työt histologisten leikkeiden leikkaamisen parissa.

Viime perjantaina oli lukuvuoden viimeinen tentti, MENDO. Siihen lukemisesta ovat viimeiset pari viikkoa lähinnä koostuneet, plus treenaamisesta. Treenirintamalla on kulkenut tosi hyvin, ja uudet lenkkarini ovat saaneet jopa tämän anaerobisen eliön hölkkäämään paikasta toiseen lähes joka päivä! Ja mikäs täällä juostessa kun täällä Kuopiossa on ihan täysi kesä. Treenirintamalla on kulkenut viime aikoina hyvin. Olen ehtinyt jo pidemmän aikaa pitää hyvän rutiinin 4-5 salikerralle viikkoon. On siistiä huomata, miten tekemällä oppii ja saa aikaan kehitystä.
Viime syksynä en vetänyt vielä yhtäkään leukaa. Nyt saan niitä kuusi. Viime syksynä en osannut tempaista tai työntää, enkä edes kyykätä oikein. Nyt voin sanoa osaavani, vaikka parantamisen varaa on aina. Olen oppinut saamaan itselleni vaikeita lihasryhmiä kohdennetusti hirvittäville hapoille treenatessa. On monta asiaa, joita haluan vielä oppia, mutta paljon olen jo oppinut! Nämä ovat itselle niitä tärkeimpiä syitä treenaamiselle, kun huomaan itse olevani taitavampi ja vahvempi kuin koskaan. Näillä fiiliksillä kesään. Yliopiston kuntosali menee kesäksi remppaan, joten pitäisi löytää joku muu sali Kuopiosta kesäksi. Kellään vinkkejä?