Miksi tehdä lupauksia?

Minua on jo vuodet huvittanut uuden vuoden mukanaan tuomat hurjat lupaukset elämäntapamuutoksista, mutta nyt mielipiteeni on alkanut pehmentyä ja näen ilmiössä myös hyviä puolia. On totta, että uutena vuotena tehty lupaus voi johtaa myös ihan oikeaan elämäntapamuutokseen, ja jokainen joka innostuu vaikka uudesta harrastuksesta tai onnistuu lopettamaan tupakoinnin uuden vuoden lupauksen seurauksena ansaitsee vähintäänkin henkisen hatunnoston!

Yliopiston salaattilounas ♥

Usein kuohuviinilasi kädessä tulee kuitenkin lupailtua vähän liikoja, ja myöhemmin seuraa vain pettymys omaan itseen ja huono omatunto. Jos dieetti katkeaakin työ- tai opiskelukiireisen viikon vuoksi tai stressissä tulee vedettyä rööki niin tuppaa se projekti jäämään siihen. Huonoon fiilikseen - en onnistunut taaskaan ja olen ihan huono. Lupauksella on ehkä pitkäkantoisemmat seuraukset jos oma sisäinen puhe on positiivista; että minä pystyn tähän ja olen hyvä tällaisena mutta on asioita joita haluan tavoitella.

Tämä on syy miksi itse välttelen lupailemasta yhtään mitään. Olen enemmän hitaiden muutosten kannalla, ja niissä parasta on se että ne voi aloittaa minä päivänä tahansa! Ei tarvitse olla uusivuosi, jotta voin alkaa muistaa venytellä tai syödä säännöllisesti kiireestä huolimatta. Lupauksella on usein myös aika kireät raamit - nyt en syö mitään herkkuja ainakaan puoleen vuoteen. Kuka edes haluaa pitää tällaisen lupauksen? En ainakaan minä ;)

Pure happiness!

Tänä vuonna en tee lupauksia, mutta aion jatkaa samoja kuntoiluharrastuksia ja syödä säännöllisesti terveellistä hyvää ruokaa. Olen huomannut voivani niin hyvin ja miksi en haluaisi voida hyvin? Joskus etenkin henkiselle hyvinvoinnille on hyväksi myös syödä vaikka pintti Ben & Jerry'siä, ja aion syödä niitä tänäkin vuonna!
Voisin tietty luvata myös opiskelevani enemmän kuin syksyllä ja saavani vitosia mutta oikeasti tiedän, että en voi muuta kuin tehdä parhaani ja siihen en lupauksia tarvitse.

- H